Lukeeko kukaan muu enään paperisia lehtiä?

Välillä alkaa tuntua siltä, että sitä on ihan aikoihinsa jäänyt. Luen nimittäin vielä melko monia eri aikakausilehtiä ja sanomalehtiä myös, ja aina paperisina. Kaverit ihmettelevät aina kun tulevat kylään, että miksi otan lehdet vielä paperisena, kun he hankkivat ne nykyään vain digitaalisena. Digitaaliset lehdet ovat kuulemma vielä paljon halvempiakin ja niin ne näyttäisi kyllä olevan.

paperiset lehdet

Mun selitys on se, että se on periytynyt mun äidiltä. Mun äiti on ihan tajuttoman kova hamstraamaan kaiken maailman lehtiä, ja isä joutuu melkein salaa aina välillä viemään jotakin vanhoja pois, kun niiden talo alkaa oikeasti täyttyä niistä. Montakohan eri lehtitilausta munkin äidille tulee? Aika monta, sen voin ainakin sanoa.

Mut jotenkin se on vaan musta paljon kivempaa lukea niitä lehtiä sillee fyysisenä. Luen töissä jonkin verran kaiken maailman dokumentteja ja materiaalia näytöltä tietokoneella, ja se on musta aika rasittavaa silmille, varsinkin niinä päivinä kun sitä joutuu tekemään enemmänkin. Ajatus että sitä tekisi vielä vapaa-aikana ei oikein houkuta, ei siis yhtään.

Tietty kai se on eri asia kun ostaa sellasen kunnon lukulaitteen, mutta siihenkin menisi sitten niin paljon rahaa, kun tahtoo kyllä mielummin ostaa sellasen kunnollisen kuin jonkun halvan romun. Mielummin käytän nekin rahat lehtiin, kun johonkin elektroniikkaan.

Ja on siinä oma tunnelmansa, kun istuu sohvalla se paperinen lehti kädessä. Ihan eri asia kun joku näyttö tai pädi kädessä. No joo, ehkä oon jo niin vanha, että tuntuu ettei tahdo vaihtaa tapojaan enään. Tosin monessa muussa asiassa oon kyllä mennyt eteenpäin, joka jääräpäisyys on tässä vaan jäänyt päälle. Mietin että pitäskö joskus pyytää joltakin sellanen lukulaite lainaa, ja ihan oikeasti kokeilla miltä tuntuisi siitä lukea niitä lehtiä.

Kun tavallaan mun sisäinen ekotyttö pitää siitä, ettei käytettäisi paperia turhaan, mutta sitten se mun hedonistipuoli taas rakastaa sitä. Kauhee sepustus tullut nyt tästäkin aiheesta tähän, ja oikein mitään järkevää en oo edes sanonut. Selittänyt vain tekosyitä, miksi haluan edelleen aikakausilehteni paperisina. Hyvä juttu tääkin, toivottavasti nyt edes joku jakso tänne loppuun asti lukea. Lopetan tän ennen kuin tää alkaa ihan täysin toistaa itseään.

Koiran hemmottelua

Joulun alla on tapana yleensä huolehtia ja hemmotella lähimmäisiä, ja tästä puolesta minäkin pidän todella paljon. Älysin kuitenkin tänä jouluna, etten ollut hemmotellut aivan tarpeeksi omaa koiraani, sillä se oli kaiken tuoksinnan ohessa jäänyt vähemmällä huomiolle kuin olisin tahtonut.

Perro on minulle kauhean rakas, joten ajatus sen lähes unohtamisesta joulun keskellä oli tuskallinen. Tämän takia halusin korvata sille tämän erheen, ja viettää sen kanssa tälläistä myöhäistä joulua.

Uusi joulu koiran kanssa?

Myönnän että ajatus on hieman hassu. Vietimme kuitenkin keskenämme eräänlaisen toisen joulun, tuossa viime viikolla. Tällä kertaa koko perheen ja suvun sijasta, meitä oli vain kaksi, minä ja Perro. Ja okei, ei me nyt ihan täyden kaavan kautta tätä vietetty, ja ei se ehkä ollut ihan samanlainen kuin sellainen perinteinen joulu. Emme syöneet yhdessä kinkkua ja laatikoita, tai käyneet hautuumaalla.

Sen sijaan annoin Perrollekin enemmän lihaa päivälliseksi kuin yleensä se on koskaan saanut. Tämän lisäks ostin hänelle muutaman lahjan, joista osa on kyllä enemmän minua helpottamaan hänen hoidossaan. Perro on aina ollut innokas avaaman kaiken maailman paketteja, mutta aina häntä on ennen siitä kielletty. Nyt hän oli ihan ihmeissään, kun annoin hänelle pari pakettia, jotka hän sai itse avattua. Harmi kun ei tullut otettua siitä kuvaa.

Perrolle hankin “joululahjaksi” seuraavat:

  • Koiran sadetakin (koska hän inhoaa sateella ulos menoa)
  • Koiran trimmeri (vähän ehkä mullekkin, jotta saan trimattua tota turkkia paremmin kuin tuolla jo vanhalla ja kuluneella. Varmaan kuitenkin kivempi myös Perrolle)
  • Ihan lihatukusta hankitun ydinluu, joka oli ainakin siinä tilanteessa se kaikkein mieluisin lahja (meni heti suuhun)

Vinkit ja ideat sain tälläiseltä koiratarvike -sivulta. Kiitos heille arvosteluista ja vinkeistä!

Tästäkö uusi traditio

Tämä oli oikeesti tosi hauska juhla, jollaista en ole kyllä koskaan aikasemmin kenenkään koiran kanssa viettänyt. Se oli tosiaan vain me kaksi, ja sain kerrankin oikein keskittyä Perron kanssa olemiseen ja juhlimiseen. Oli yllättävän hauskaa, varsinkin Perrolla joka oli hieman hämillään koko jutusta. Kuitenkin hänkin nautti tuosta antaumuksella, ja varsinkin kun sai viettää loppuiltaa luuta järsien, samalla kuin minä hoidin siivousta (epäreilua eikö totta?)

koiran luu
Pitäskö ens vuonna ostaa tällänen luu?

Näin pikaisesti voisin kyllä sanoa, että ei tämä mikään huonompi traditio olisi tuleville vuosillekkaan. Tosin luulen, että ensi vuonna yritän vain enemmän ostaa hänelle pari lahjaa jo itse jouluna, mutta täytyy katsoa, voisihan sitä viettää tälläisen jälkijoulunkin vielä näin seuraavan vuoden puolella sitten. Oli kivaa, suosittelen kokeilemaan jos ajatus yhtään houkuttaa!

Talveen varautuminen lisäravinteilla

talvi

Talvi on meillä Suomessa aina omanlaisensa, ja vaikka nyt täällä Etelässä on tämä lumi taas aika hyvin lähtenyt pois, on selviä talven merkkejä jo ilmassa. Pakkanen on taas alkanut paukkua, ja onkin lähinnä vain ajankysymys kunnes lunta taas uudestaan tänne tulee.

Talvi on siinä mielessä haastava aika, että ainakin itselläni jatkuva pimeys ja ankeus vaikuttaa selvästi mielialaani. Hieman sain tätä vaivaa helpotettua, kun älysin alkaa syömään d-vitamiinia lisäravinteena talvisin ja syksyisin. Se on selvästi helpottanut kaamosmasennuksen oireita, ja tämä ja viime talvi onkin mennyt selvästi paremmin kuin moni edeltävä. Kuitenkin ajattelin, että ehkä tätä talvi-inhoa voisi saada mieläkin pienemmäksi, jos huolehtisi terveydestä paremmin.

Minun on myönnettävä, että en ole ihannepainossa ollut moneen vuoteen. Liikaa kiloja on kertynyt vuosien varrella, mutta ei niitä onneksi nyt ihan hirveästi ole tullut. Kuitenkin sen verran, että se varmasti vaikuttaa jo terveyteen, ja minulle onkin havaittu viimeaikoina kohonnutta verenpainetta, kiitos työstressien ja muiden elämällisten seikkojen.

Viime kerralla kun olin lääkärillä, suositteli hän minua kokeilemaan l-arginiinin syömistä, toivoen että se voisi helpottaa verenpainettani. En ollut ennen kuullut koko arginiinista, mutta se on ilmeisesti joku aminohappo. Ilmeisesti ainakin Lisäravinnetiedon mukaan sen on oikeasti nähty auttavan verenpaineen laskussa ja mm. suojaavan diabetekselta. Onneksi sentään minulle ei ole vielä tullut diabeteksen oireita, mutta sitä on kyllä liikkelllä suvussani, ja mm. äitini kärsii sen ensimmäisistä oireista ja ne ovat pelottavia. Kaikki jotka suojaavat minua siltä ovat kyllä erittäin tervetulleita.

arginiini

Toinen mitä minun pitäisi tehdä, olisi mennä liikkumaan enemmän. Talvisin tämä on varsinkin iso ongelma, kun sitä tulee niin helposti jäätyä vaan tänne sisälle lämpimään. En oikeasti tykkää yhtään noista perinteisistä talviurheilulajeista, kuten esim. hiihdosta ja laskettelusta. Tai hiihto on ihan jees, mutta inhoan ihan älyttömästi sitä lopun tunnetta, kun on ihan hikinen ja liikunta loppuu ja pitäisi palata kotiin suihkuun. Kun se hiki alkaa kylmetä, ja tulee oikeasti ihan saakutin kylmä. Hyi Hyi!!

Salilla käynti ei myöskään ole mitenkään innostavaa, joten jotakin uutta pitäisi kyllä keksiä. Parhaiten sopisi varmaan joku laji, jota oikeasti tekisi jonkun toisen seurassa. Oon muutenkin vähän huono liikkumaan yksin, kun ei tuota motivaatiota kauheasti siihen ole. Tosin ehkä tämä diabeteksen ja muiden oireiden pelko saisi minuunkin vähän liikettä.

Olen l-arginiinin lisäksi pohtinut, josko sitä olisi hyvä alkaa syödä tota magnesiumiakin lisänä. Kun ei tahdo pahemmin noita kasviksia, varsinkaan tuoreita sellaisia tulla syödyksi. Tiedän, tiedän tämä pitäisi kanssa korjata, mutta yksi asia kerrallaan pliiis. Ensin liikunta, sitten katsotaan tarkemmin tätä kasvisten syömistä. Voin kertoa, että ruokailussa on nykyisin isompiakin ongelmia kuin pelkkä kasvisten syömisen vähyys (Kröhm… McDonalds).

Täytyy taas tänä talvena yrittää tähän oikein panostaa, kun alkaa jo ikää kertyä sen verran, että ongelmat alkavat tulla esiin. Ei ole enään sellainen kuolematon nuori, jolle mikään vaiva ei vielä tule aiheuttamaan ongelmia. Tässä iässä huonot tavat alkavat jo oikeasti näkyä, muutenkin kuin vatsanseudun kasvulla.

Vuokralaiskandidaatteja

Olen ollut vuokraamassa tyhjäksi jäänyttä asuntoani nyt noin kuukauden ajan, ja joitakin vuokralaiskandidaatteja on ottanut yhteyttä sen osalta. Alla stereotyyppeja joihin heitä olen tapaamatta rumasti kategorisoinut muutamia nyt mainitakseni:

– Kilttipoika

– Eronnut hamekansan edustaja pienen lapsen kanssa, joka vuokraisi asunnon näkemättä kuvien perusteella

– 18 v täyttävä, joka tuolloin tarvitsee oman kodin ja jolle esittelypäivä ei käy (kun kuulemma pitää maalata autoa)

Tästä voi vielä tulla hyvinkin mielenkiintoista!